15.11.1984

Kanne Helsingin RO:ssa

A ja eräät muut olivat Harry B:n perillisinä Irma B:lle 16.6.1981 tiedoksi toimittamansa haasteen nojalla kertoneet, että heidän isänsä Harry B oli kuollut 26.10.1980. A ja hänen myötäpuolensa olivat Harry B:n ensimmäisestä avioliitosta syntyneitä lapsia. Avioliiton purkauduttua Harry B oli vuonna 1963 solminut toisen avioliittonsa Irma B:n kanssa. Harry ja Irma B olivat 30.5.1963 solmineet avioehtosopimuksen, jonka mukaan kummallakaan puolisolla ei ollut avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Harry B:n jälkeen 26.1.1981 toimitetussa perunkirjoituksessa oli ilmennyt, että Harry B oli 6.4.1971 laaditulla kauppakirjalla myynyt Irma B:lle jo ennen toisen avioliittonsa solmimista omistamansa asunto-osakeyhtiön osakkeet, jotka oikeuttivat 62,5 neliömetrin suuruisen huoneiston hallintaan yhtiön omistamassa talossa, 5.700 markan kauppahinnasta. Kauppahinta oli täysin muodollinen eikä senkään suorittamisesta ollut mitään selvitystä. Vastaavanlaisista huoneistoista oli vuosina 1971 - 1972 maksettu 96.000 - 103.000 markkaa. Osakkeiden lahjoitusta ei voitu pitää aviopuolisoiden välisenä tavanomaisena lahjana. Lahjoitus oli ollut ilmeisessä epäsuhteessa Harry B:n olosuhteisiin, sillä se oli käsittänyt käytännöllisesti katsoen koko hänen omaisuutensa. Näillä perusteilla A ja hänen myötäpuolensa olivat vaatineet, että asunto-osakkeiden luovutus julistettaisiin avioliittolain 45 §:n 1 momentin nojalla puolisoiden välisenä lahjana mitättömäksi sekä että Irma B velvoitettaisiin luovuttamaan osakkeet kantajille ja korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut jutussa.

RO:n väitepäätös 2.7.1981

Irma B:n väitettyä, ettei A:lla ja hänen myötäpuolillaan, jotka eivät olleet olleet osallisina 6.4.1971 tehdyssä osakekaupassa, ollut oikeutta ajaa kysymyksessä olevaa kannettaan, ja vaadittua kanteen jättämistä tutkimatta, RO oli ennen jutun asiallista ratkaisemista julistamassaan päätöksessä lausunut, että kantajilla oli oikeudellista etua ajaa kannetta, koska osakkeiden luovutus saattoi vaikuttaa heidän oikeuksiinsa Harry B:n jälkeen suoritettavassa perinnönjaossa. Sen vuoksi RO oli hylännyt Irma B:n väitteen.

RO:n päätös 22.10.1981

Irma B:n kiistettyä kanteen ja vaadittua korvausta oikeudenkäyntikuluistaan RO oli lausunut selvitetyksi, että Harry B:n ja hänen toisen vaimonsa Irma B:n välillä oli ollut 30.5.1963 tehty puolisoiden avio-oikeuden poissulkeva avioehtosopimus. Harry B oli 6.4.1971 myynyt Irma B:lle kanteessa mainitut osakkeet 5.700 markan kauppahinnasta, joka oli kauppakirjan mukaan ilman eri merkintää kuitattu heti maksetuksi. Lisäksi ostaja oli ottanut vastatakseen huoneistosta menevästä yhtiövuokrasta ja muista siihen kohdistuneista maksuista 6.4.1971 alkaen. Kauppakirjan mukaan osakkeet olivat panttina Pohjoismaiden Yhdyspankissa myyjän 3.000 markan suuruisesta velasta. Omistusoikeus osakkeisiin oli kauppakirjan mukaan siirtynyt heti ostajalle. Luovutetut osakkeet olivat olleet asuntotuotantolainsäädännön mukaisten rajoitusten alaisia, mutta lainaosuuden takaisinmaksua koskenut yhtiöjärjestyksen muutos oli rekisteröity 2.4.1971, jolloin osakkeet olivat vapautuneet yhtiöjärjestykseen otetuista valtion asuntolainoituksen perusteella annetuista rajoittavista määräyksistä. Vastaajan ilmoituksen mukaan osakkeita rasittanut lainaosuus oli kaupantekohetkellä ollut 15.564,35 markkaa. Lainaosuus oli maksettu loppuun 12.246,79 markan suuruisena vasta 6.4.1978, mutta arvosteltaessa, oliko 6.4.1971 tapahtunut luovutus ollut lahjan luontoinen, oli otettava huomioon, että Irma B maksamalla osakkeita rasittavan asuntolainaosuuden saavutti huomattavan varallisuusedun. Asunto-osakeyhtiön isännöitsijän laatiman luettelon mukaan 62,5 neliömetrin suuruisten huoneistojen hallintaan oikeuttavia yhtiön osakkeita oli lainaosuuksien maksamisen jälkeen myyty 26.11.1971 96.000 markan, 30.5.1972 98.500 markan ja 9.11.1972 103.000 markan kauppahinnasta. Kauppakirjan merkinnälle, jonka mukaan kauppahinta 5.700 markkaa oli ilman eri merkintää kuitattu maksetuksi, oli muun selvityksen puuttuessa annettava todistusarvo kauppahinnan suorittamisesta. Sitä vastoin ei ollut selvitetty, että Irma B olisi maksanut 3.000 markan suuruisen pankkilainan. Irma B oli maksamalla kauppahintana 5.700 markkaa ja ottamalla vastattavakseen osakkeita rasittaneen lainaosuuden 15.564,35 markkaa maksanut osakkeista 21.264,35 markkaa. Kun ei ollut selvitetty muiden olosuhteiden olleen sellaiset, että luovutetut osakkeet olisi arvioitava käyvästä arvosta poikkeavasti, mainittu kauppahinta oli ollut korkeintaan neljäsosa siitä käyvästä arvosta, joka osakkeista olisi saatu, jos ne olisi lainaosuuden maksamisen jälkeen keväällä 1971 myyty.

Kun 6.4.1971 tapahtunutta osakkeiden luovutusta oli mainittujen seikkojen perusteella pidettävä aviopuolisoiden välisenä lahjana, RO oli avioliittolain 45 §:n 1 momentin ja 61 §:n nojalla julistanut osakkeiden luovutuksen mitättömäksi ja velvoittanut Irma B:n luovuttamaan osakkeet kantajien haltuun sitä vastaan, että he suorittavat Irma B:lle tämän maksaman kauppahinnan 5.700 markkaa 6 prosentin korkoineen 6.4.1971 lukien ja lainaosuuden 12.246,79 markkaa 6 prosentin korkoineen 6.4.1978 lukien. Lisäksi RO oli velvoittanut Irma B:n korvaamaan A:n ja hänen myötäpuoltensa yhteiset oikeudenkäyntikulut 3.000 markalla.

Vaatimukset Helsingin HO:ssa

Irma B oli saattanut jutun HO:n tutkittavaksi ja ensisijaisesti vaatinut, että kanne oli jätettävä tutkimatta, koskei A:lla ja hänen myötäpuolillaan ollut oikeutta asianosaisina esittää kysymyksessä olevaa kauppaa koskevia vaatimuksia. Toissijaisesti Irma B oli vaatinut, että kanne hylättäisiin ja että kantajat velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulut.

Sen varalta, ettei kannetta hylättäisi, Irma B oli vaatinut, että hänet oikeutettaisiin tuomiossa määrättävällä hinnalla lunastamaan osakkeet itselleen, taikka, kun hän oli maksanut osakkeista kauppahintana kaikkiaan 84.264,35 markkaa siten, että hän oli suorittanut Harry B:lle rahana 5.700 markkaa sekä maksanut pankille tämän velan 3.000 markkaa, maksanut osakkeisiin kohdistuneen lainaosuuden 15.564,35 markkaa ja sallimalla Harry B:n ilmaiseksi asua huoneistossa 10 vuoden ajan luovuttanut tälle kauppahinnan luonteisena suorituksena 60.000 markan arvoisen edun, A myötäpuolineen velvoitettaisiin korkoineen korvaamaan hänelle koko täten muodostunut kauppahinta sellaisella määrällä, joka hintatason muuttuminen huomioon ottaen vastasi kauppahinnan todellista arvoa. Lisäksi Irma B oli vaatinut että, koska hän oli korjannut huoneistoa teettämällä parkettilattian ja asennuttamalla kolmeen ikkunaan kaksinkertaiset luukut, A myötäpuolineen velvoitettaisiin korvaamaan hänelle noista korjauksista aiheutuneet 1.650 ja 750 markan suuruiset kustannukset.

HO:n tuomio 25.1.1984

Koskei Irma B:n vaatimusta, että A myötäpuolineen velvoitettaisiin suorittamaan hänelle korvausta huoneiston korjauksista, voitu ottaa vasta HO:ssa tehtynä tutkittavaksi, HO oli jättänyt mainitun vaatimuksen tutkimatta.

Kantajien asianosaiskelpoisuutta koskevan väitteen osalta HO oli jättänyt asian RO:n väitepäätöksen varaan.

Muutoin HO oli katsonut selvitetyksi, että Irma B oli maksanut kokonaisuudessaan asunto-osakkeita 6.4.1971 rasittaneet 15.564,35 markan määräiset lainat. Maksut hän oli suorittanut osaksi yhtiövastikkeiden yhteydessä sinä aikana, kun osakkeet olivat hänen nimissään, ja loppuosan hän oli maksanut RO:n päätöksessä kerrotuin tavoin 6.4.1978. Hänelle oli tältä osin siten palautettava 15.564,35 markkaa korkoineen. Sen vuoksi HO oli korottanut A:n ja hänen myötäpuoltensa Irma B:lle tämän maksamista osakkeita rasittaneista lainoista suoritettavan korvauksen 15.564 markaksi 35 penniksi 6 prosentin korkoineen 6.4.1978 lukien. Sitä vastoin HO oli hylännyt Irma B:n vaatimuksen saada korvausta Harry B:n asumisedusta näyttämättömänä. Asian laadun vuoksi HO oli lisäksi vapauttanut Irma B:n suorittamasta A:lle ja hänen myötäpuolille RO:ssa oikeudenkäyntikuluista tuomittua 3.000 markan suuruista korvausta. Muilta osin HO oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.

KORKEIN OIKEUS

Irma B pyysi valituslupaa ja haki muutosta HO:n tuomioon vaatien, että A:n ja hänen myötäpuoltensa jutussa ajama kanne jätettäisiin asianosaiskelpoisuuden puuttumisen vuoksi tutkimatta tai että, koskei kysymyksessä oleva osakkeiden luovutus ollut lahja, kanne toissijaisesti hylättäisiin. Valituslupa myönnettiin ja A myötäpuolineen antoi heiltä muutoksenhakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

KKO t. katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n tuomiota, joka jäi siis pysyväksi. Asian laadun vuoksi A:n myötäpuolineen oli itse vastattava KKO:ssa olleista oikeudenkäyntikuluistaan.